Kateuden piikit lihassa

 (Anna-lehden inspiroimia ajatuksia)

Tunnistatko kateuden? Erotatko sen ilkeydestä, pahansuovuudesta ja katkeruudesta omaksi lajikseen, vai onko se näiden perimmäinen syy ? Minkä takia jotkut ystäväsi(?) kritisoivat saavuttamaasi etuutta, vähättelevät sen arvoa tai kohauttavat olkiaan melkein loukkaantuneen oloisina?

Kateudesta on puhuttu mediassa paljonkin viime aikoina, ja itse olen näkevinäni sen perimmäisenä syynä kaikenlaiseen inhaan ja epäreiluun käytökseen ; varsinkin sellaisten, joilla on alhainen itsetunto. Jossain mättää, kun on tarve liioitella omia saavutuksiaan ja ohittaa toisten vastaavat, löytää vikoja megakokoisella suurennuslasilla ja kritisoida ja vähätellä toisen ilonaiheita jos ei suorin sanoin – sehän olisi huonoa käytöstä ! – niin sivulauseessa salapiikittelemällä, antamalla ymmärtää, että ei nyt olisi niin suurta aihetta riemuun, ei se nyt NIIN ihmeellistä ollut se sinun tekosi/tuloksesi/löytösi/onnesi. Kateelliselle ihmiselle tuottaa suurta tyydytystä laittaa toinen ”omalle paikalleen” ja osoittaa näin olevansa ylemmällä portaalla vallan asteikossa. Vallan käyttöä on myös se, että erinäisin näennäisesti nokkelin ja näsäviisain näpäytyksin saa toisessa aikaan epävarmuuden tunteen. Raukkamaista!

Mielestäni ainoastaan itse epävarmat ja huonolla itsetunnolla varustetut kanssakulkijat pyrkivät painamaan toisia alas, jotta itse tuntisivat olevansa ylempänä, oikeammassa ja fiksumpia.

Erään analysoinnin mukaan kateelliset tunteet nostavat joillekin päätään aina silloin, kun itsellä olisi lähtökohtaisesti samat edellytykset ollut saavuttaa sama kuin mitä toinen. Näihin lähtökohtiin kuuluvat sama ikä, koulutus, potentiaalinen taito, elämäntilanne tai mikä vaan muu yhteinen tekijä. Kateellisen mielestä toinen on saavuttanut jotain sellaista, minkä itse tahtoisi ja mikä – jos oikein tarkkaan ajatellaan – kuuluisi itselle!! Toinen on saanut sen helpolla, vaikka itse on nähnyt mielestään paljon vaivaa saman asian eteen. Toinen ”pröystäilee” asialla, vaikka ilmaisisi ilonsa ja tyytyväisyytensä normaaliin tapaan.

Tosiasia kuitenkin on, että mitä taitavampi joku jollain alalla on, sitä helpommalta hänen työnsä näyttää. Taito on kuitenkin luultavimmin saavutettu sisulla ja kestävyydellä pelkän lahjakkuuden lisäksi.

Voihan aina käyttäytyä diplomaattisesti, vaikka ajattelisi mitä, niinkuin vuosikymmeniä sitten poismennyt mummini, kun hänelle joku näytti ostosta, joka ei mummia miellyttänyt pätkän vertaa : ”Kyyyyyl se nyssit kans o ! ”

Netistä napattu