lauantai 2. helmikuuta 2013

Elämän huuhtelu



Anna Härkönen kirjoitti pakinassaan : ”Siivoa elämästäsi ihmiset, jotka vievät siitä ilon”.

Innostuin ajatuksesta, kun siitä ensi kertaa luin. Tosin sama idea esitetään muuallakin eri paketteihin muokattuina varsinkin Facebookin ikiaikaista viisautta tihkuvissa lausahduksissa terästettynä horisonttiin ulottuvalla maisemalla ja kenties muka-viisaan amerikkalaistähden kuvalla. Joistakin viisauksista on tullut lentäviä lauseita, jotkut ovat lentokyvyttömiä jo syntyessään kuin muinaiset drontit. Monissa niissä painotetaan ns. terveen itsekkyyden merkitystä elämänilon ja onnen saavuttelemisessa: opettele, mitkä asiat tuovat juuri sinulle mielihyvää, korosta ja keskity hyviin puoliisi, älä märehdi huonoja piirteitäsi – ja itse asiassa nekin ovat vain pikantteja persoonallisuutesi piirteitä –
opettele sanomaan ”ei” jos siltä tuntuu ja vahvista elämääsi iloisia ja myönteisiä puolia tuovia asioita ja – karsi valittavat , kateelliset, huonotuuliset ja muutkin ikävät ihmiset elämästäsi !

Kärjistettynä tämä ilmiö näkyy juuri sellaisessa sosiaalisessa mediassa kuin Facebook. Siellähän on tosi helppo ottaa kaverilistalta pois henkilöt, jotka aiheuttavat itselle ”huonoja viboja” valituksillaan, pisteliäisyydellään, piilokateudellaan ja agressiivisuudellaan, jotta itselle jäisivät luettavaksi vain samanhenkisten ”kavereiden” kirjoitukset.; heidän, jotka haluavat kanssasi pohtia ruuanlaiton ja tiskauksen välissä elämän tarkoitusta, jotka haluavat jakaa riemunsa lapsistaan, eläimistä, luonnosta, auringonnousuista ja Lidlin tarjouksista, tai vain muuten ovat aktiivisesti kanssasi sivustolla kirjeenvaihdossa.

Tämä epämiellyttävien asioiden pois siivoaminen jos mikä vain todistaa entisestään, että kyseessä ei ole oikea elämä ! Jos osaa asennoitua koko SoMe:aan viihdyttävänä, kepeänä ajankuluna, tämän epärealistisen maailmankuvan ymmärtää ja suhtautuu siihen sen ansaitsemalla marginaaliarvolla. Jos taas ajattelee eliminoivansa risut pois ruusuista koko elämästään poistamalla ja blokkaamalla ihmisiä ja postituksia, elää epärealistisessa maailmankuvassa – tai ainakin yrittää heittää kultareunuksia kakkakasoihinkin!

Mieleeni tulee ronskinpuoleinen vertaus taannoisesta nettituttavuudesta, amerikkalaisesta ikäisestäni naisesta, joka selitti minulle, mitä se ”douchebag” oikein tarkoittaa, kun jotkut hänen maannaisistaan sitä käyttävät puhuessaan halveksimistaan miehistä. ”Se, se on kaikkein pahin, mitä kenestäkään miehestä voi sanoa !!! ”  Hän työnsi syrjään häveliäisyytensä ja selitti, että kyseessä on emättimen huuhtelupussi ! ”Niin että mitä häh?” hämmästelin ameriikaksi. ”Miksi sitä pitäisi huuhdella?”. Olin tietoinen menetelmästä ainoastaan jälkiehkäisyn keinona. Hän pinnisti itsenä selittämään typerälle eurooppalaiselle, että kun ”se" haisee pahalle muuten aina, niin  ”se” pitää huuhdella säännöllisesti. Äidit tyttärille opettivat kunnon hygienian salat jo ammoisina aikoina, niin hänenkin äitinsä. Minä rykäisin kurkkuani valistaakseni häntä, miten normaali bakteeritasapaino ”siellä” häiriintyy huuhteluista, että haju on täysin normaali eikä ole paha, ellei sitten kärsi tulehduksesta jne jne. ”Hmmhh... well, yeah, sure...”. Hänen oppiensa ja vallitsevien käsitysten mukaan kaikki ihmisruumiin eritteet pitää olla hajuttomia ja värittömiä, kaikki paikat kiiltäviä ja natisevan neutraaleja.

Pyrin olemaan avarakatseinen, suvaitsevainen, tuomitsematon ja ymmärtäväinen, joten en sano edellisestä ilmiöstä sen enempää.

Vaikka ensin ajatus valikoivasta totuudesta tuntui houkuttelevalta, olen kuitenkin päätynyt jättämään myös virtuaalimaailmaani risut ruusujen kanssa. Mikään osa elämääni ei tarvitse olla ”pesty”, siivottu puhtaaksi epämiellyttävyyksistä, koska haluan pitää realistisuuteni ja suhteellisuudentajuni ennallaan. Kliseisesti: säilyttää kartallani alamäet ja ylämäet, puutarhassani risut ja ruusut, hyväksyä yin ja yan.

Minun elämässäni ei saa olla sijaa huuhtelupusseille !!








Kateuden piikit lihassa


 (Anna-lehden inspiroimia ajatuksia)

Tunnistatko kateuden? Erotatko sen ilkeydestä, pahansuovuudesta ja katkeruudesta omaksi lajikseen, vai onko se näiden perimmäinen syy ? Minkä takia jotkut ystäväsi(?) kritisoivat saavuttamaasi etuutta, vähättelevät sen arvoa tai kohauttavat olkiaan melkein loukkaantuneen oloisina?

Kateudesta on puhuttu mediassa paljonkin viime aikoina, ja itse olen näkevinäni sen perimmäisenä syynä kaikenlaiseen inhaan ja epäreiluun käytökseen ; varsinkin sellaisten, joilla on alhainen itsetunto. Jossain mättää, kun on tarve liioitella omia saavutuksiaan ja ohittaa toisten vastaavat, löytää vikoja megakokoisella suurennuslasilla ja kritisoida ja vähätellä toisen ilonaiheita jos ei suorin sanoin – sehän olisi huonoa käytöstä ! – niin sivulauseessa salapiikittelemällä, antamalla ymmärtää, että ei nyt olisi niin suurta aihetta riemuun, ei se nyt NIIN ihmeellistä ollut se sinun tekosi/tuloksesi/löytösi/onnesi. Kateelliselle ihmiselle tuottaa suurta tyydytystä laittaa toinen ”omalle paikalleen” ja osoittaa näin olevansa ylemmällä portaalla vallan asteikossa. Vallan käyttöä on myös se, että erinäisin näennäisesti nokkelin ja näsäviisain näpäytyksin saa toisessa aikaan epävarmuuden tunteen. Raukkamaista!

Mielestäni ainoastaan itse epävarmat ja huonolla itsetunnolla varustetut kanssakulkijat pyrkivät painamaan toisia alas, jotta itse tuntisivat olevansa ylempänä, oikeammassa ja fiksumpia.

Erään analysoinnin mukaan kateelliset tunteet nostavat joillekin päätään aina silloin, kun itsellä olisi lähtökohtaisesti samat edellytykset ollut saavuttaa sama kuin mitä toinen. Näihin lähtökohtiin kuuluvat sama ikä, koulutus, potentiaalinen taito, elämäntilanne tai mikä vaan muu yhteinen tekijä. Kateellisen mielestä toinen on saavuttanut jotain sellaista, minkä itse tahtoisi ja mikä – jos oikein tarkkaan ajatellaan – kuuluisi itselle!! Toinen on saanut sen helpolla, vaikka itse on nähnyt mielestään paljon vaivaa saman asian eteen. Toinen ”pröystäilee” asialla, vaikka ilmaisisi ilonsa ja tyytyväisyytensä normaaliin tapaan.
Tosiasia kuitenkin on, että mitä taitavampi joku jollain alalla on, sitä helpommalta hänen työnsä näyttää. Taito on kuitenkin luultavimmin saavutettu sisulla ja kestävyydellä pelkän lahjakkuuden lisäksi.

Voihan aina käyttäytyä diplomaattisesti, vaikka ajattelisi mitä, niinkuin vuosikymmeniä sitten poismennyt mummini, kun hänelle joku näytti ostosta, joka ei mummia miellyttänyt pätkän vertaa : ”Kyyyyyl se nyssit kans o ! ”



Netistä napattu