Avautukoon
silmiesi edessä nyt laaja metsä täynnä kohisevia kuusia ja humisevia mäntyjä.
Se kätkeköön sisälleen aarteita, jotka vain sinä pystyt löytämään leppeän
tuulen ohjaamana.
Vain sinä tiedät,
mistä löytyvät herkullisimmat sienet ja mehukkaimmat marjat.
Vain sinä tiedät,
missä ovat ne parhaimmat lakkojen ja karpaloiden täplittämät suot.
Vain sinä tiedät,
missä pesivät lähimetsien pöllöt, jotka äänettömillä siivillään ovat sinulle
kotinsa näyttäneet.
Avautukoon
silmiesi edessä nyt vaahtopäinen meren ulappa, joka pärskii suolapisaroitaan
kasvoillesi ja tuivertaa hiuksiasi. Häikäiskööt kevättalven kirpeänlämpimät päivät
silmiäsi meren jäällä. Kimaltakoot ihollasi kesäisen liplattavan rantaveden vilkkuvat auringonsäteet.
Vain sinä tiedät,
missä meren suurimmat kalat heiluttelevat pyrstöjään, minne verkot kannattaa
laskea, mitä reittiä soutuveneen kannattaa antaa ajopilkillä ajelehtia.
Seurasin mukanasi
suurten saappaittesi jäljissä, ja opin paljon, mutten sittenkään
tarpeeksi. Sain olla seurassasi vuosikymmeniä, mutten sittenkään tarpeeksi. En
olisi vielä ollut valmis päästämään sinua pois.
Kiitos
elämästäsi, kiitos elämästäni.
