Elämän huuhtelu

Anna Härkönen kirjoitti pakinassaan : ”Siivoa elämästäsi ihmiset, jotka vievät siitä ilon”.

Innostuin ajatuksesta, kun siitä ensi kertaa luin. Tosin sama idea esitetään muuallakin eri paketteihin muokattuina varsinkin Facebookin ikiaikaista viisautta tihkuvissa lausahduksissa terästettynä horisonttiin ulottuvalla maisemalla ja kenties muka-viisaan amerikkalaistähden kuvalla. Joistakin viisauksista on tullut lentäviä lauseita, jotkut ovat lentokyvyttömiä jo syntyessään kuin muinaiset drontit. Monissa niissä painotetaan ns. terveen itsekkyyden merkitystä elämänilon ja onnen saavuttelemisessa: opettele, mitkä asiat tuovat juuri sinulle mielihyvää, korosta ja keskity hyviin puoliisi, älä märehdi huonoja piirteitäsi – ja itse asiassa nekin ovat vain pikantteja persoonallisuutesi piirteitä –

opettele sanomaan ”ei” jos siltä tuntuu ja vahvista elämääsi iloisia ja myönteisiä puolia tuovia asioita ja – karsi valittavat , kateelliset, huonotuuliset ja muutkin ikävät ihmiset elämästäsi !

Kärjistettynä tämä ilmiö näkyy juuri sellaisessa sosiaalisessa mediassa kuin Facebook. Siellähän on tosi helppo ottaa kaverilistalta pois henkilöt, jotka aiheuttavat itselle ”huonoja viboja” valituksillaan, pisteliäisyydellään, piilokateudellaan ja agressiivisuudellaan, jotta itselle jäisivät luettavaksi vain samanhenkisten ”kavereiden” kirjoitukset.; heidän, jotka haluavat kanssasi pohtia ruuanlaiton ja tiskauksen välissä elämän tarkoitusta, jotka haluavat jakaa riemunsa lapsistaan, eläimistä, luonnosta, auringonnousuista ja Lidlin tarjouksista, tai vain muuten ovat aktiivisesti kanssasi sivustolla kirjeenvaihdossa.

Tämä epämiellyttävien asioiden pois siivoaminen jos mikä vain todistaa entisestään, että kyseessä ei ole oikea elämä ! Jos osaa asennoitua koko SoMe:aan viihdyttävänä, kepeänä ajankuluna, tämän epärealistisen maailmankuvan ymmärtää ja suhtautuu siihen sen ansaitsemalla marginaaliarvolla. Jos taas ajattelee eliminoivansa risut pois ruusuista koko elämästään poistamalla ja blokkaamalla ihmisiä ja postituksia, elää epärealistisessa maailmankuvassa – tai ainakin yrittää heittää kultareunuksia kakkakasoihinkin!

Mieleeni tulee ronskinpuoleinen vertaus taannoisesta nettituttavuudesta, amerikkalaisesta ikäisestäni naisesta, joka selitti minulle, mitä se ”douchebag” oikein tarkoittaa, kun jotkut hänen maannaisistaan sitä käyttävät puhuessaan halveksimistaan miehistä. ”Se, se on kaikkein pahin, mitä kenestäkään miehestä voi sanoa !!! ”  Hän työnsi syrjään häveliäisyytensä ja selitti, että kyseessä on emättimen huuhtelupussi ! ”Niin että mitä häh?” hämmästelin ameriikaksi. ”Miksi sitä pitäisi huuhdella?”. Olin tietoinen menetelmästä ainoastaan jälkiehkäisyn keinona. Hän pinnisti itsenä selittämään typerälle eurooppalaiselle, että kun ”se" haisee pahalle muuten aina, niin  ”se” pitää huuhdella säännöllisesti. Äidit tyttärille opettivat kunnon hygienian salat jo ammoisina aikoina, niin hänenkin äitinsä. Minä rykäisin kurkkuani valistaakseni häntä, miten normaali bakteeritasapaino ”siellä” häiriintyy huuhteluista, että haju on täysin normaali eikä ole paha, ellei sitten kärsi tulehduksesta jne jne. ”Hmmhh... well, yeah, sure...”. Hänen oppiensa ja vallitsevien käsitysten mukaan kaikki ihmisruumiin eritteet pitää olla hajuttomia ja värittömiä, kaikki paikat kiiltäviä ja natisevan neutraaleja.

Pyrin olemaan avarakatseinen, suvaitsevainen, tuomitsematon ja ymmärtäväinen, joten en sano edellisestä ilmiöstä sen enempää.

Vaikka ensin ajatus valikoivasta totuudesta tuntui houkuttelevalta, olen kuitenkin päätynyt jättämään myös virtuaalimaailmaani risut ruusujen kanssa. Mikään osa elämääni ei tarvitse olla ”pesty”, siivottu puhtaaksi epämiellyttävyyksistä, koska haluan pitää realistisuuteni ja suhteellisuudentajuni ennallaan. Kliseisesti: säilyttää kartallani alamäet ja ylämäet, puutarhassani risut ja ruusut, hyväksyä yin ja yan.

Minun elämässäni ei saa olla sijaa huuhtelupusseille !!