sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ilmasta temmattua tekstiä, jossa hitunen inspiroitunutta draamaa mukana


The Withering Rose

There is a rose growing in my balcony
it΄s my favourite of all the plants I have there
It likes to share its red beauty shamelessly
for all who keep their hearts open and care.

Lately I have forgotten about it , I don΄t seek for it, don΄t even step outside to check
how it is doing. So now that I glanced through the window to see
I saw its poor condition and thought: you need water but so do I , I΄m a total wreck!

See how it feels when you don΄t get what you thirst for  ?
You feel what I feel ´cause your leaves are all brown
Your whole being , all parts of your existence are hanging down.
All you can hope for is that someone opens the door
To give you a few drops of love,  hopefully for some more
to make you alive again

With these thoughts I started feeling bad
Why should I torture an innocent rose whose only purpose
is to grow and make everyone feel glad?
Why should it feel the way I feel , the absence of love driving me mad?

It΄s pouring with rain by now, the withering rose cannot reach it
I step outside and give it a push so the cool raindrops
are caressing its petals and  its leaves
- For the first time I can actually hear a flower drinking!

And I step outside too, under the rain, inside the rain, to get soaking wet by the rain!!!!

Photo by Hlias Folias


http://www.youtube.com/watch?v=AUDPWiv28MI&feature=youtu.be


(Käännös:)

Kuihtuva Ruusu 

Parvekkeellani kasvaa ruusu
se on suosikkini kaikista siellä rehottavista kasveista
Se jakaa punaista kauneuttaan mielellään, häpeilemättä
kaikille, joiden sydän on avoin ja välittävä

Viime aikoina olen sen unohtanut, en ole sitä katseellani etsinyt tarkastaakseni 
mitä sille kuuluu. Ja niin, kun nyt sitä vilkaisin ikkunasta
näin sen surkean kunnon ja ajattelin : tarvitset vettä, mutta niin tarvitsen minäkin - olen karmeassa kunnossa, aivan palasina ! 

Näetkö nyt miltä tuntuu, kun et saa sitä mitä janoat?
Tunnet samoin kuin minä, koska lehtesi ovat aivat ruskeat
Koko olemuksesi, kaikki osasi riippuvat alhaalla surkeana.
Ainoa toivosi on, että joku avaa oven
antaakseen sinulle muutaman pisaran rakkautta, ehkä enemmänkin
saadakseen sinut elämään taas.

Näitten ajatusten kera oloni alkoi olla surkea
Miksi minun pitäisi kiduttaa viatonta ruusua, 
jonka ainoa olemassaolon tarkoitus
on kasvaa ja tuottaa jokaiselle iloa?
Miksi sen pitäisi tuntea niinkuin minun, joka on tulossa hulluksi rakkauden puutteesta?

Nyt sataa rankasti, kuihtuva ruusu ei saa siitä osaansa.
Astun ulos ja työnnän sen eteenpäin niin, että raikkaat sadepisarat
hyväilevät sen kukkia ja lehtiä
- Ensi kertaa elämässäni kuulen kukan juovan !! 

Myös minä astun ulos sateeseen, sen alle, sen sisään ja kastun läpimäräksi sateesta !!!




Messengers
(dedicated to Katerina and Hans)



Walking on a green grass one sunny day in September
I suddenly feel something tickling my chest 
somewhere about where the heart is supposed to be.

I open my blouse and look: there΄s something trying to break free!
It΄s a small, red-and-white butterfly  making its way out of me.
First it΄s one, then they are more and soon a hundred of them 
are circling around me in the air,  blowing my hair. 

Suddenly they all take a leave, going away from me
and I feel so sad, so empty inside that my feet are becoming week.
I have to lie down on the grass and I΄m waiting....waiting

There they come!!  One by one, back to me, the whole bunch!!!
Circling me again, and I ask them: where did you go?
Those sweet little darlings, with their wings filled with love
Are entering again deep inside me, in my heart.

And suddenly, I can sense you! I can smell you! I can feel you
inside me, and I´m  whispering with tears running down my face: 
Thank you, tiny messengers for bringing his love to me.



(Käännös:)

Lähettiläät 

Kävellessäni vihreällä nurmella eräänä aurinkoisena syyskuun  päivänä
Tunsin yht´äkkiä  jonkin kutittelevan rintaani
siitä kohtaa, jossa sydämen ajattelin olevan

Avasin puseroni ja näin : jokin yrittää päästä sieltä vapauteen !
Se oli pieni punavalkoinen perhonen, joka yritti tulla minusta ulos
Ensin niitä oli vain yksi, sitten useampia ja lopulta satoja, 
jotka kiertelivät ympärilläni tuivertaen hiuksiani.

Aivan odottamatta ne kaikki lähtivät luotani
ja tunsin niin suurta lohduttomuutta ja  yksinäisyyttä, että jalkani vapisivat
Menen pitkäkseni nurmelle ja odotan.... odotan

Sitten ne saapuvat!!! Yksitellen , takaisin luokseni, koko joukko !!!! 
Ne lentelevät taas  ympärilläni  ja kysyn niiltä : Missä olitte, minne menitte ?
Nuo pienet kultaiset olennot, siivet täynnä rakkautta
Tulevat takaisin sisälleni, syvälle sydämeeni. 

Ja silloin, yht´äkkiä, aistin sinut ! Haistan sinut! Voin tuntea sinut
sisälläni ja kuiskaan kyynelten valuessa pitkin kasvojani 
"Kiitos, pienet lähettiläät, kun toitte hänen rakkautensa minulle."




Just one drop of sweat

I just have to get you out of my head!!!

I΄m taking steps, without end, from one room to another
I try listening to some music , no, don΄t bother
How about something to eat ? Can΄t take a bite.
Switch on the TV? - Get those faces out of my sight!

I just have to get you out of my mind!!!

Ok, this is what I΄m going to do : I΄ll go out and walk and run
until I΄m so exhausted that no clear thought can enter my brain
This is no way to lead my life, in love with any man - that΄s insane!
So I wear my shoes, grab my coat and step outside under the sun

Start slowly, going faster , then feeling hot and out of breath
everything is going fine, until I feel one big drop of sweat 
rolling down from my face, heading down , and making it΄s way
between my breasts! Oh no ....such a rush, what can I say?

Your gentle touch, your words of love, your kisses so sweet
came right back into my mind and made my legs feel weak
That one drop of sweat was streaming down the way 
You used to caress me until the dawn of the day

How could I have been so blind!




(Käännös:)

Vain yksi hikipisara

Minun täytyy saada sinut pois mielestäni !!!! 

Astelen huoneesta toiseen, taukoamatta
Yritän kuunnella vähän musiikkia - ei auta
Jospa söisin jotain? En saa palaakaan kurkustani alas
Entä jos avaisin telkkarin? - Viekää nuo puhuvat päät pois ! 

Minun täytyy saada sinut pois ajatuksistani !!!!

Okei, minä teen nyt näin : lähden ulos lenkille, juoksen, 
kunnes olen niin uupunut, etten pysty enää ajattelemaan mitään.
Ei tämä ole elämää - olla nyt näin rakastunut keneenkään , aivan hullua!
Niinpä laitan kengät, nappaan takin ja astun ulos auringonpaisteeseen.

Ensin hitaammin, sitten vauhtia kiihdyttäen, kunnes olen läkähtymäisilläni.
Kaikki sujuu loistavasti , kunnes tunnen yhden ainoan suuren hikipisaran
vierivän kasvoiltani hitaasti alaspäin 
aina rintojeni väliin saakka! Voi ! Mikä tunnekuohu ! Olen sanaton !

Hellä kosketuksesi, sanasi rakkaudesta, suloiset suudelmasi
palasivat kaikki mieleeni niin todellisina, että jalkojani alkoi heikottaa.
Tuo yksi ainoa hikipisara tutki tietään alaspäin
niinkuin sinä olit minua hyväillyt aamunkoittoon saakka.

Miten olin saattanut olla niin sokea ! 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti