Kello on puoli
yksitoista illalla. On pitkäperjantai, lämpöä yli kolmekymmentä astetta täällä
Kreikan mantereen läntisessa kaupungissa. Luultavasti olen aukion ympärille
kerääntyneen ihmisjoukon ainoa suomalainen. Keskelle aukiota astelee tunnin
odotuksen jälkeen ensimmäinen kohta esitettävän ainutlaatuisen näytelmän
taitureista.
Hän astelee
paikalle ylpeän oloisena isoin hitain askelin kuin cowboy, vaatetettuna päästä
varpaisiin tavalla, joka jo itsessään tuntuu epätodelliselta tässä kuumuudessa.
Hänen toimenkuvaansa sillä hetkellä kuuluu myös suupielestä roikkuva savuke.
Mies pysähtyy,
nostaa esille kädessään pitämänsä pahvitötterön, ottaa toiseen käteensä palavan
savukkeen, sytyttää sillä näkymättömissä olevan langan tötterön keskellä,
nostaa takkinsa kaulukset pystyyn, vetää lippalakkia syvemmälle päähänsä.
Kumartuu vähän, kun pahvitötterö alkaa kipinöidä.
Yht´äkkiä kipinät
monikertaistuvat raivokkaaksi suihkuksi, kuin roomalaiseksi kynttiläksi. Mies
alkaa pyöriä ympyrää polvet koukussa, nykivin liikkein, lähettäen kipinäsateen
lähimpien katsojien päälle saaden heidät haukkomaan henkeään. Hän tarrautuu
voimalla kiinni suihkun lähteeseen, jottei se karkaisi käsistä.
Suihku laantuu ja
sammuu, mutta miehen seuraksi tulee muita samoissa aikeissa olevia sankareita.
Samat kuviot, samat kävelytyylit, samat tulisuihkut uudestaan ja uudestaan yhä
useamman osanottajan tekeminä, kunnes lopulta miehiä on aukiolla samaan aikaan
kaksitoista. Iältään he ovat 19:stä 75:een, kahdesta eri perheestä, tämän
taidon ainoat mestarit.
Tämä
ainutlaatuinen, vain tässä kaupungissa esitettävä näytelmä, kuuluu
pitkäperjantain myöhäisillan perinteisiin. Se on saanut alkunsa ajalta ennen
itsenäisyyttä, jolloin Kreikka oli ottomaanien, turkkilaisten, hallussa neljä
vuosisataa vuoteen 1821 asti. Islaminuskoisten isäntien ohella kaupunkimme
alueella asui paljon juutalaisia vielä 1700-luvun lopulla. Pitkäperjantaina
kirkoissa esillä olevien kukkarakennelmien, symbolisten ”Jeesuksen hautojen”,
ympärille kerääntyi noina aikoina useita ei-kristittyjä pilkkaamaan ja
herjaamaan kreikkalaisten kristinuskoa. Heidän loitolla pitämisekseen
kehitettiin käsintehdyt soihdut, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti osana
tämän nimenomaisen kaupungin pitkäperjantain perinnettä. Alunperin soihdut oli
kyhätty tiiviistä paperimassasta, ruudista ja sytytyslangasta. Niitä
heilutettiin ympyrässä vääräuskoisten hätistämiseksi kukkahaudan luota. Perinne
siirtyi aikojen saatossa erilleen varsinaisesta ”haudasta”, ja sille on nykyään
varattu oma paikkansa ja aikansa perjantai-illan tapahtumissa.
Tunnin kestävän
vääräuskoisten karkoituksen jälkeen kuuma toukokuinen ilta on sakeana
tulisuihkujen tuomasta savusta. Mestarit riisuvat vihdoin hansikkaansa ja
lakkinsa, astelevat kaikki yhdessä keskelle aukiota vastaanottamaan
kaupunkilaisten valtaisat suosionosoitukset.
Kukaan ei tänä
vuonna menettänyt sormiaan, bravo !!
"Kristuksen hauta", kukkarakennelma, jonka sisällä Jeesusta esittävä ikoni. |
Tulisuihkut |
Mielenkiintoista! Kiva lukea näitä sun juttuja <3
VastaaPoistaKiitos kiinnostuksesta, 'maaria' :) Ja minä tykkään kattoa sun kuvia ;)
PoistaKiitos minultakin. Hienot kuvat ja teksti :)
VastaaPoistaKiitos kiitoksesta, Marianna :)
PoistaSinulle on muuten haaste blogissani :)
VastaaPoistaNo katos vaan, niin onkin! Kunhan saan omaa aikaa, niin vastailen ja postailen ;)
Poista