Pitkäperjantain tulisuihkut

Kello on puoli yksitoista illalla. On pitkäperjantai, lämpöä yli kolmekymmentä astetta täällä Kreikan mantereen läntisessa kaupungissa. Luultavasti olen aukion ympärille kerääntyneen ihmisjoukon ainoa suomalainen. Keskelle aukiota astelee tunnin odotuksen jälkeen ensimmäinen kohta esitettävän ainutlaatuisen näytelmän taitureista.

Hän astelee paikalle ylpeän oloisena isoin hitain askelin kuin cowboy, vaatetettuna päästä varpaisiin tavalla, joka jo itsessään tuntuu epätodelliselta tässä kuumuudessa. Hänen toimenkuvaansa sillä hetkellä kuuluu myös suupielestä roikkuva savuke.

Mies pysähtyy, nostaa esille kädessään pitämänsä pahvitötterön, ottaa toiseen käteensä palavan savukkeen, sytyttää sillä näkymättömissä olevan langan tötterön keskellä, nostaa takkinsa kaulukset pystyyn, vetää lippalakkia syvemmälle päähänsä. Kumartuu vähän, kun pahvitötterö alkaa kipinöidä.

Yht´äkkiä kipinät monikertaistuvat raivokkaaksi suihkuksi, kuin roomalaiseksi kynttiläksi. Mies alkaa pyöriä ympyrää polvet koukussa, nykivin liikkein, lähettäen kipinäsateen lähimpien katsojien päälle saaden heidät haukkomaan henkeään. Hän tarrautuu voimalla kiinni suihkun lähteeseen, jottei se karkaisi käsistä.

Suihku laantuu ja sammuu, mutta miehen seuraksi tulee muita samoissa aikeissa olevia sankareita. Samat kuviot, samat kävelytyylit, samat tulisuihkut uudestaan ja uudestaan yhä useamman osanottajan tekeminä, kunnes lopulta miehiä on aukiolla samaan aikaan kaksitoista. Iältään he ovat 19:stä 75:een, kahdesta eri perheestä, tämän taidon ainoat mestarit.

Tämä ainutlaatuinen, vain tässä kaupungissa esitettävä näytelmä, kuuluu pitkäperjantain myöhäisillan perinteisiin. Se on saanut alkunsa ajalta ennen itsenäisyyttä, jolloin Kreikka oli ottomaanien, turkkilaisten, hallussa neljä vuosisataa vuoteen 1821 asti. Islaminuskoisten isäntien ohella kaupunkimme alueella asui paljon juutalaisia vielä 1700-luvun lopulla. Pitkäperjantaina kirkoissa esillä olevien kukkarakennelmien, symbolisten ”Jeesuksen hautojen”, ympärille kerääntyi noina aikoina useita ei-kristittyjä pilkkaamaan ja herjaamaan kreikkalaisten kristinuskoa. Heidän loitolla pitämisekseen kehitettiin käsintehdyt soihdut, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti osana tämän nimenomaisen kaupungin pitkäperjantain perinnettä. Alunperin soihdut oli kyhätty tiiviistä paperimassasta, ruudista ja sytytyslangasta. Niitä heilutettiin ympyrässä vääräuskoisten hätistämiseksi kukkahaudan luota. Perinne siirtyi aikojen saatossa erilleen varsinaisesta ”haudasta”, ja sille on nykyään varattu oma paikkansa ja aikansa perjantai-illan tapahtumissa.

Tunnin kestävän vääräuskoisten karkoituksen jälkeen kuuma toukokuinen ilta on sakeana tulisuihkujen tuomasta savusta. Mestarit riisuvat vihdoin hansikkaansa ja lakkinsa, astelevat kaikki yhdessä keskelle aukiota vastaanottamaan kaupunkilaisten valtaisat suosionosoitukset.

Kukaan ei tänä vuonna menettänyt sormiaan, bravo !!

Kyseinen teksti on kirjoitettu vuoden 2013 pitkäperjaintaista, mutta perinne on vuosittainen Länsi-Kreikassa sijaitsevassa Agrinion kaupungissa

"Kristuksen hauta", kukkarakennelma, jonka sisällä Jeesusta esittävä ikoni.

Tulisuihkut