Tämän talven leudoista päivälämpötiloista huolimatta kalsea kosteus hiipii kotiin sisälle aikaisin aamulla ja myöhään
illalla. Vaikka aurinko näyttäytyisikin, vilunväreet saattavat hiipiä
hartioihin. Onhan tammikuu, sydäntalvi.
Viimeksi minua värisyttivät kylmät tuntemukset lauantaina viettäessäni leppoisaa aamupäivää yllättävän hiljaisessa kodissa –
lapset olivat joko tietokoneella tai kavereidensa luona. Muistelin haikeudella
joulun aikaa, jolloin hämmentelin aineksia kuumaan makeaan glögiin harva se
päivä. Se tuntui olevan ainoa taikaliemi, joka lämmitti talven kosteudesta
kärsivän, aivastelevan kodin hengettären. Taakse jäivät tehokkuuspisteissä tee,
kahvi ja valkoviinilasilliset; jouluglögi oli tummanpuhuvaa ja mausteista kuin
kuusenpihkalta tuoksuva korpimetsä! Menninkäisten virkaa toimittivat rusinat ja
mantelit.
Mitä jos...? Ei kai sitä voisi...? Glögi oli joulunaikaan
kuuluvat juoma, ei sitä pruukattu muina vuodenaikoina juoda! toruin
sopimattomia ajatuksiani. Sehän on kuin natustelisi tippaleipiä joulupöydässä.
Niin ei yksinkertaisesti ole tapana tehdä, sillä hyvä.
Olen aina ollut harvinaisen huono vakuuttamaan itseni tapojeni ja mielitekojeni sopimattomuudesta ja järjettömyydestä. Niin nytkin,
kuin salaa itseltäni, muistelin ruokakaapin takanurkassa olevan aukinaisen
glögimaustepussin, äidin lähettämän. Ja punkkua, sitähän oli muistaakseni vielä
pari desiä pullossa jäljellä... mihinkäs minä sen...tuossa! Jaa, lapset eivät
ole tyhjentäneet kirsikkamehupurkkia vielä kokonaan...
Toimin nopeasti niin, etten ehtisi pysäyttää itseäni ja
torua perinteiden riistämisestä oikeasta ajasta ja paikasta pois. Tammikuuhan
jolkotteli jo loppua kohden. Miltä se jouluglögi sitten jouluna maistuu, jos
sitä pitkin kevättä ryystäilee?
Joka tapauksessa valmistin ihanan kuuman, makean,
mausteisen juoman, ja taas kerran se piti lupauksensa: väristykset kukistuivat
lämpimään kihelmöintiin, oli mielessä ja ruumiissa rauha ja ihmisillä hyvä
tahto.
Glögi toi luonnollisestikin joulun mieleen, mikä sai
minut tuntemaan lievää syyllisyyttä. Tunnistan näin keski-iässäkin itsessäni ajoittain
”kiltin tytön syndrooman”. Olen kuitenkin lähes koko elämäni potkinut tämän
syndrooman tutkainta vastaan tietoisesti, kiemurrellut sovinnaisuuden kahleista
ulos. Monet elämäni aikana tekemistäni epäsovinnaisuuksista olen tehnyt
kokemuksien keräämisen ja vapaamielisyyden nimissä, mutta kaikkia retosteluja
eivät nämäkään selitä. Olen protestoinut asioiden tekemistä vain siitä syystä,
että niin on tapana tehdä, niin kuuluu tehdä. Valinnan vapaus täytyy olla
minulla itselläni, valinnat eivät saa urautua kulkemaan yleisesti hyväksytyn
mallin mukaan, pitää kuunnella sydämensä ääntä.
Kauniita sanoja, tavoittelemisen arvoisia ajatuksia ja
toteuttamiskelpoisia periaatteita.
Pientä jäynää tavanomaisuudelle olen onnistunut tekemään,
vaikka räpistelyni saa näin viidenkymmenen ikävuoden tuolla puolen pateettisen
sävyn: olen ”kunniallisesti” naimisissa – tosin ulkomaalaisen kanssa. Olen
kolmen lapsen äiti – tosin huuhailin maailmalla ja tein lapseni vasta
nelikymppisenä. Lötköilen oman kodin pehmeällä sohvalla – tosin nauttien
glögiä, vaikkei ole edes joulukuu.
Oikein ottaa sydämestä tämä kapinointi!
Jouluglögi oikeaan aikaan oikeassa paikassa! |
<3
VastaaPoistaKiitos samoin :D
PoistaNiin sita pitaa, pienikin kapina pitaa virkeana :D
VastaaPoistaOi, kapinointi on niin kivaa. Täytyy tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.
VastaaPoistaTsemppiä Lennu, täällä ollaan hengessä mukana!
t. Susa-serkkusi, joka yrittää silloin tällöin kapinoida
Hah! Pieni jäynä valtavirtaa vastaan pitää pirtsakkana, kyllä! Sitä tuntee heti olevansa nainen, joka kulkee omia polkujaan! ;)
VastaaPoistaSinulla on aivan uskomattoman mielenkiintoinen blogi. Olen Isthmiassa asuvan Annan ystävätär ja hän vinkkasi minulle blogistasi, kun etsin Kreikassa asuvien suomalaisten blogeja. Glögi maistuisi kyllä juuri nyt minullekin. Ulkona puhaltaa myrskytuuli, joka Trondheimin lähellä on saanut valtavaa tuhoa aikaan kylä- / maastopalon merkeissä ja itselläni taitaa olla flunssa tulossa vieraaksi. Kaapissa on glögiä, joten taidanpa ottaa mallia sinusta ja nauttia lasillisen joulua :)
VastaaPoistaNo hei, Marianna! Kiva, että tykkään lukea näitä minun ajatuksiani.
PoistaKyllä me ulkosuomalaiset taidetaan kaikki olla enemmän tai vähemmän myrskyn silmässä, kukin omalla tavallaan. Tosi hurjia tuulia on näköjään ollut Keski-ja Pohjois-Euroopassa. Meillä vaan näitä maanjäristyksiä...
Juu, ota glögiä, se ajaa flunssanpoikaset loitolle ;)