Tuoreistakin tuoreimmat oliivit

Yksi Välimeren maitten tunnusomaisimmista tuotteista on oliivi. Jokainen Kreikassakin lomaillut on muodossa tai toisessa syönyt oliivia ja siitä saatua öljyä. Hän on saattanut tehdä niin tietämättään, tai sitten hän on etsimällä etsinyt ja natustellut näitä erivärisiä ja -muotoisia herkkupaloja.

90-luvun alussa ollessani matkaoppaana Korfun saarella Pirgin kylässä ohjelmistoomme kuului ilmainen kävelyretki luonnossa. Patikka oli ohjelmassa heti toisena lomapäivänä, ja se oli erittäin suosittu sukellus kreikkalaiseen luontoon heti kättelyssä, vaikka mielessä pyörivät vielä lentokentän äänet, linja-autojen hurinat ja kulttuurishokissa vietetty levoton yö.

Oliivit kerätään yleensä joulukuun aikana, mutta sadonkorjuu tietysti riippuu siitä, ollaanko pohjoisessa vai etelässä. Korfun saari on maan pohjoisimpia paikkoja, joten kevätpatikoijat löysivät usein vielä puissa roikkuvia hedelmiä. Tämän mahdollisti myös se, että Korfulla on tapana jättää suuret keruuverkot puitten alle odottamaan, että nuo ovaalit helmet putoaisivat ihan itsekseen puusta ajan kanssa. Puita ei pelotella kepeillä satoansa pudottamaan.

Jos oliiveja oli syönyt Suomessa vain purkista sen kummempia pohtimatta miten, missä ja milloin niistä tulee purkitettavia, lomalainen saattoi nähdä puissa kiiltelevät oliivit samoin silmin kuin Sepe Susi katsoi kolmea pientä porsasta: valmiina herkkupaloina!

Näissä tunnelmissa täytyi olla liikkeellä se kouvolalaisrouva Pirgin patikkaretkellä, joka hihkaisi tohkeissaan: ”Tuossahan kasvaa oliiveja!” ja ennenkuin Rauman flikka ehti katkaista valistavan puheensa polun varrelta löytämänsä kilpikonnan rakkauselämästä, rouva oli jo napsaissut puusta kiiltävän mustan oliivin ja imaissut sen suuhunsa. Oli ilmeisimmin ajatellut, että tämän tuoreemmaksi ei oliivi tule...

Voi sitä sylkemisen ja kröhimisen määrää! Sitä kertakaikkisen kauhistunutta ilmettä !

Taisivat ottaa oikein valokuvia tapahtuneesta, aviomies luultavimmin etunenässä.

Jotta ette tekisi samaa virhettä, on hyvä tietää, mitä oliiveille tehdään poimimisen jälkeen, jotta niistä saadaan syömäkelpoisia. Oliivilaatujahan on lukemattomia, mutta meidän perheessämme suositaan niitä pulleita, vielä raakoja vihreitä oliiveja. Appeni oli kerran kerännyt niitä 5 kiloa ja tarvitsi apuani niiden valmistamiseen syötävään kuntoon, joten sain syvämuistiini tallennettavan oppitunnin.

Oliivit pestään, halkaistaan kolmesta kohtaa pitkittäisviilloilla, laitetaan veteen. Vesi vaihdetaan kahden päivän välein kolme kertaa. Sitten veteen lisätään sitruunahappoa ja merisuolaa kymmenen päivän ajaksi, jonka jälkeen oliiveja säilötään öljy-viinietikkaliemessä viikon. Ja eikun syömään! Mitä kauemmin ne liemessään seilailevat, sitä paremmin kitkerä happo on niistä poistunut.

Kali oreksi !