Tässä taannoin
luin artikkelin, jossa kerrottiin, miten paljon erilaisia E-kooditettuja
ja muita lisäaineita elintarvikkeet sisältävät ja miten harhaanjohtavia monien
einesten nimet ovat. Mieleeni jäivät hampurilaispihvit, joissa lihaa on vain
40%, ja avokadodippi, jossa avokadoa on vain 0,7%.
Kiireisessä elämänrytmissään suomalaiset suosivat mahdollisimman valmiiksi
paketoituja annoksia silläkin uhalla, että ruokien sisällössä ja
valmistusaineissa on toivomisen varaa. Kreikassa asuneet, Suomeen takaisin
muuttaneet suomalaiset ovat pistäneet erityisesti merkille ruokakauppojen
valtavat muovikelmutetut, valmiiksi marinoidut lihatuotevalikoimat ja muut,
lähes suoraan pakkauksestaan syötäviksi tarkoitetut einesannokset.
Kreikassa
vihannes- ja hedelmäkaupassa, manavikossa, yksi luonnollisimmista
merkinnöistä hinnan ohella on se, mistä kylästä, kaupungista tai alueelta
tuotteet on poimittu ja tuotu myytäviksi. Jos jutustelun ohella kysyy kauppiaalta, mitä
tomaatteja kannattaisi ostaa salaattia varten, hän muistaa kehua, että ne
ovat sitäpaitsi ihan paikallisia. Paikallisuus on ehdoton, kaikki muut
kriteerit peittoava suositus. Tosin olen pohdiskellut, että mistäs sitä
kylläkään tietää, millaisilla myrkyillä se tuttu tuottaja, ehkäpä
sukulaisviljelijä, on tomaattinsa kasvattanut. Toisaalta, täälläpäin kaikki
tietävät kaikkien asiat, ja sana kulkee Kustin pyöräilyvauhtia nopeammin.
Vaikka suurissa
kauppaketjuissa on saatavilla valmiiksi paloiteltuja lihatuotteita, kreikkalainen perheenäiti ja -isä ostaa useimmiten lampaan-ja
porsaankyljyksensä ja jauhelihansa erillisestä pikku lihakaupasta, jossa lihat
leikataan kunnon teurastajanveitsellä
puolikkaasta ruhosta ja lyödään krouvisti pienimmiksi paloiksi siinä
silmien edessä. Jauhelihaa varten lihan voi itse valita, ja se jauhetaan saman
tien. Samalla tyylillä kaikkien ruokien ainekset ostetaan erikseen tai
poimitaan itse puutarhasta tai luonnosta, jotta tiedetään mahdollisimman
tarkkaan, mitä valmis ruoka sisältää.
Toki viljely- ja
kasvatusvaiheessa saatetaan käyttää terveydelle haitallisia aineita, sitähän
kotikokki ei pysty tarkkailemaan, ellei itse kylvä ja kasvata alusta alkaen,
mutta valmiiksi paketoituja, maustettuja ja esikypsennettyjä ruokia hän karttaa
kuin ruttoa.
Omien huomioideni
mukaan valmista ruokaa arvostellessaan kaikkein tärkein tekijä kreikkalaiselle
on se, että se on itse tehtyä. Itse nuorena morsmaikkosena salaattia
pilkkoessani yritin muistaa jättää ruokailijoiden mieliksi kurkut ja
tomaatitkin vähän niin ja näin paloitelluilta, jotta salaatissa olisi aidon
kotikeittiön tunnelma. Yritykseni pistettiin hyväksyvästi merkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti