Ol niingon gotonas

(julkaistu Uudessa Raumassa 20.2. 2013)

Oma koti antaa turvallisen olon. Ei se tarkoita, että kodin pitäisi olla isolla rahalla maksettu ja omassa omistuksessa – se voi aivan yhtä hyvin olla vuokra-asunto tai väliaikainen, kunhan tuntee, että sinne voi tulla takaisin kierrokseltaan, töistä tai koulusta.

Koti on useimmille oman minän jatke: sitä sisustetaan omien mieltymysten mukaan niin, että siellä on hyvä olla. Kodin sijainnin mukaan koostuu oma elinympäristö, sitä alkaa pitää omana reviirinään: Siellä meidän kulmilla...

Olen syntynyt Raumalla ja tunnen edelleen itseni edelleen raumalaiseksi, vaikka lähdinkin kaupungista muualle opiskelemaan jo vuonna -80, sitten työelämään ulkomaille ja vihdoin asumaan Kreikkaan vakituisesti.

Kotini on 15 vuoden aikana muodostunut tänne Kreikan mantereen länsiosaan: mieheni, lapseni, kaikki mieheni kautta tulleet sukulaiseni ovat täällä. Kieli on tullut tutuksi, tämän Välimeren maan ihmisten mentaliteetti, uskomukset ja elämäntyyli eivät enää aiheuta hämmästelyä, vaikka henkisesti , sisäänpäin, usein pyörittelenkin silmiäni ja puhisen itsekseni turhautuneena.

Kohtaus  kestää vain hetken ja loppuu viimeistään silloin, kun nuorimmainen , 8-vuotias pellavapää, huutaa: ”Äiti, teeksä lätty?” ja mies puolestaan pyörittelee silmiään tälle suomalaisuuden puhtaimmalle ilmentymälle sinnepäin lausuen: ”Lattu, lattu...”

Viime vuosien suuret muutokset Kreikan taloudessa ovat johtaneet siihen, että selvitäkseen arkipäivästä, pystyäkseen varmistamaan lapsilleen koulutuksen ja antamaan jonkinlaisen toiveen valoisasta tulevaisuudesta, perheiden pitää valmistautua repimään kotinsa juurineen irti!

Monille meille kreikansuomalaisille se onkin jo se ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto: paluumuutto Suomeen, jossa sentään on jonkinlainen mahdollisuus työntekoon tai/ja uudelleenkoulutukseen , jossa lapset pääsevät osallisiksi korkeatasoisesta ja mielekkäästä opetuksesta riippumatta vanhempiensa varallisuudesta.

Silloin ne oman kodin juuret pitää istuttaa mehevämpään multaan, jotta oma koti näyttää ja tuntuu taas terveeltä. Joskus pitää istuttaa uusi kodin ”planttu” tai ainakin viskoa siemeniä multaan ja uskoa, että ”kyl´ se siit´ sitt´ niin päin pois” jotenkin järjestyy.

Se ei tule tapahtumaan hetkessä, se tulee olemaan täynnä itkuntäyteisiä sopeutumisvaikeuksia ja paljon työtä, mutta olen varma siitä, että kodin juuret rauhoittuvat ja kiinnittyvät, auttavat kotia parantumaan ja tekemään uusia lehtiä ja lopulta jopa kukkimaan, kun saavat taas ravintoa.

Oman kodin parveke