Me suomalaiset olemme modernia kansaa. Olemme sivistyneitä ja lukeneita. Meidän kulttuurissamme uusin tieto kulkee hyvin niin TV:ssä kuin aikakauslehtien välityksellä jokaiseen pikkukyläänkin. Meidän koulujärjestelmämme on ehdottomasti maailman parhaita, ja se tarjoaa lapsille ja nuorille uusinta, mahdollisimman objektiivista tietoa elämän suurista ja pienistä asioista. Suomessa reilusti yli puolet, ellei peräti yli 80% , lukaisee sanomalehden kokonaan tai osittain joka päivä.
Uskonnolla ei - eikä taikauskolla - ole järin suurta osuutta enää suomalaisen arkipäivässä. Se tarjoaa raamit perinteille, jotka vielä ovat kiinni hengellisyydessä jollain tavalla, ja ihmiset käyvät kirkossa sen rauhoittavan ilmapiirin takia, vaikkeivät olisikaan varsinaisesti "uskonnollisia". Olemme kuitenkin niin tietäviä ja niin asioista tietoista kansaa, koska olemme kasvaneet tieteellisesti todistettujen tosiasioiden maailmassa, että harvalle uskonto enää antaa vastaukset kaikkiin elämän tilanteisiin sellaisenaan, käytännön tasolla ainakaan.
Toista on Kreikassa !
Kreikkaan moderni sivistys on tullut varsin myöhään, vaikka edistysaskeleet onkin otettu viimeisen 50 vuoden aikana hurjaa vauhtia - liian hurjaa, niin, etteivät ihmiset ole pysyneet mukana muutoksissa. Koulujärjestelmästä ei saata edes puhua - vasta nyt on alettu tiedostaa, että "jossain mättää" (tästä riittäisi aihetta kokonaiseksi uudeksi blogiksi). Appiukkoni opetteli lukemaan 40-vuotiaana - hatunnosto hänelle, nyt 82-vuotiaalle -, koska kyllästyi siihen, ettei tiennyt mitä tässä kirjainten maailmassa oikein sanottiin.
Ihmisillä ei ole varsinaista faktatietoa käytettävissään TV:tä lukuunottamatta. Suurin osa nuorista ja nuorista aikuisista toki on perehtynyt internettiin. Muutamaa laadukasta dokumenttisarjaa näytetään myöhään illalla tai keskiyön jälkeen, uutiset toistavat poliitikkojen tyhjiä lauseenparsia ja keskusteluohjelmissaa huutavat päät kailottavat omaa minäänsä, kaikki yhtäaikaa. Appiukko kysyy jokaisen informoivan tiedoituksen jälkeen : "Mitä se äsken oikein sanoi?" Se siitä kansantajuisuudesta...
Uskonto ja usein siihen sekoittunut taikausko ovat voimissaan ns. tavallisen kansan keskuudessa, mutta on niillä yllättävän iso jalansija myös modernien "lukeneitten"kin ihmisten elämässä. Nämä uskomukset tulevat esiin selvästi varsinkin silloin, kun kyseessä on uusi elämä, pieni uunituore vauva! Sen ajatellaan olevan täysin puolustuskyvytön ja suojeltava, ei vaan universumin kaikilta lymyäviltä sairauksilta vaan myös itse punaisen häntäheikin, paholaisen, alati vaanivilta känsäkourilta.
Ihmisellä katsotaan olevan aikamoinen liuta tilanteita, jolloin hän on haavoittuvimmillaan ja jolloin paholainen sattaa katsoa hetkensä koittaneen ja aiheuttaa erinäisiä onnettomuuksia kyseiselle henkilölle alkaen hiustenlähdöstä ja hammassärystä aina yleiseen heikkouteen ja kuolemaan saakka.
Syntyminen ja synnyttäminen ja sitä seuraavat 40pvää ovat kriittistä aikaa : pieni vauva ei saisi mennä ulos altistamaan itseään, kuten mielellään ei myöskään synnyttänyt nainen! Anoppini sisar (r.i.p.), erittäin uskonnollinen ihminen, varoitti minua siitä, ettei ensimmäisten viikkojen – tarkalleen sanottuna 40 päivän – aikana lapsen syntymästä hänen vaatteitaan saanut missään tapauksessa jättää kuivumaan ulos pimeän laskeutumisen jälkeen ! "Paha" voi iskeä vaatteitten kautta viattomaan lapseen! Samaa tarkoitusta varten lapselle tuotiin kultainen sinisilmäkoru, jonka oli määrä vahtia, ettei vihulainen tule liian lähelle. Se tietysti kiinnitettiin hakaneulalla lapsen pinnasänkyyn, lähelle pääpuolta. Tämä sama sininen silmäkoru on yksi suosituimmista matkamuistoista turistien keskuudessa...eli jos sen ostettuanne elämänne on osoittautunut yhdeksi pitkäksi ruusutarhassa kävelyksi, tiedätte nyt, mitä on kiittäminen !
Itkeminen altistaa Pahalle, koska silloin ihminen on heikoimmillaan, haavoittuvaisimmillaan. Jo pienille lapsille yritetään painottaa , ettei pidä itkeä liian paljon tai liian pitkään. Uskomattominta kuitenkin on ollut huomata, että aikuisenkin itkemistä yritetään toppuutella, niinkuin kaikki energia pitäisi käyttää, ei lohduttamiseen tai surun lieventämiseen, vaan nimenomaan itkun loppumiseen. Huithapelihyvästit teorioille, joiden mukaan itkeä pitää kun itkettää, koska se on terapeuttista ja helpottaa, keventää surun painetta sydämessä.
Yksi sitkeimmistä uskomuksista lähes kaikkien kreikkalaisten keskuudessa on se, että jos kehuu toista ihmistä, tai vain katsoo häntä hyväksyvästi tai ihailevasti, saattaa kyseisen henkilön alttiiksi pelsepuupille. Onneksi siihen on hyväksi koettu konsti : pitää sylkäistä vähintään kerran, mutta tehokkainta on neljään ilmansuuntaan sylkeminen - se pitää Perskuleen pelokkaasti loitolla! Usein näkee ja kuulee ihmisiä, jotka tapaavat toisensa kadulla ohimennen, ja jos mukana on lapsi, joka nyt ei ole ihan sairas tai raajarikkoinen vaan normaalin terveen lapsen näköinen, saa myös kuulla : PFFFTTHHHUUUSSSUUUU !!! Eläköön lapsesi, elämää hänelle, olkoon hän aina yhtä terve ja elinvoimainen ! Saman kohtelun saa jokainen, joka on laittautunut kauniiksi tai komeaksi. Häntä katsotaan "hyvällä silmällä", ihailevasti, mutta sylkäistään kiireesti perään sen varalta, että nyt syntyi pirulaisen mentävä aukko.
R.J.Dio - napattu netistä |
Liukumäki on ROCK ! |
Hyvä Lennu!
VastaaPoistaAsiapuhetta taasen Lennu! HYVÄ! Keep going dynata :)
VastaaPoistabravo Lennu mas !!! hyvaa jatkoa...
VastaaPoistaKiitosta vaan kannatuksesta, kohtalotoverini :) Porskutellaan...
VastaaPoistaMielenkiintoista asiaa, Lennu! Lisää tätä, pls! t. Päivi S
VastaaPoista